”Työväenyhdistyksen perustajat olivat rohkeita miehiä. He eivät pelänneet edes henkensä puolesta taistellessaan työväestön ja vähäväkisten oikeuksien puolesta. Oma voitto tai valta ei juolahtaneet heidän mieleensä. Vuonna 1905, jolloin Antti Myrsky johti kouvolalaiset suurlakkoon ja kouvolalainen työväki rohkaistui asioitaan ajamaan, oli aika toinen”

Ennen Kouvolan työväenyhdistystä oli Pohjois-Kymenlaaksossa jo Kymintehtaan, Kuusankosken ja Voikkaan yhdistyksiä. Ne olivat tehdastyöläisten perustamia yhdistyksiä. Kouvolassa hidasteltiin, sillä rautatieläiset eivät tunteneet olevansa työväkeä. Hehän olivat virkamiehiä. Aate tunnettiin, mutta siihen ei otettu kantaa. Se kuului toisille, työläisille.

Sosiaalidemokraattisessa puolueessa oltiin eri mieltä. Rautatieläiset koettiin ihmisryhmäksi, joita sosialidemokratia palvelee. Kouvolassa kävi herättelijöitä.
Rautatieläiskaupunki Kouvola oli merkittävä paikkakunta vuoden 1905 suurlakossa. Rautatielakko alkoi Kouvolassa 29.10.1905. Samana päivän iltana rautatieläisten lukutuvassa lausuttiin syntysanat Kouvolan työväenyhdistykselle.

Kokouksen koolle kutsuja oli veturinlämmittäjä Antti Myrsky. Häntä kuvataan tulisieluiseksi ja temperamenttiseksi mieheksi, jonka elämäntyö työväenliikkeen ja edistysmielisen osuuskauppaliikkeen alkuvuosina oli merkittävä.

”Kouvolaa voi kuvata tuona lokakuun iltana sanoilla: Myrsky puhkesi …ja tuulet puhalsivat sen ylitse. Tapahtui muutos. Antti Myrskyn tunteneet sanoivat: Hän oli puhuja Jumalan armosta”

Perustamisen ja sen lähivuosien vaikuttajien nimistössä mainitaan Antti Myrskyn lisäksi Kristian Lumijärvi, G.V. Mankonen, J.Sohlberg, A.Lamminparras, O.Raunio, William Tanner, A.Samanen, F.Ronni, J.Bong( Rae),Hj.Elo, A.Halme, Mimmi Mankonen, J.Savolainen, August Salo, Emil Sutela, Pekka Mustonen ja Juho Vartiainen. Monet heistä kokivat matkanpäänsä kansalaissodassa tai sen jälkiselvittelyissä 13 vuotta myöhemmin.

Kouvolan Työväenyhdistyksestä tuli heti yllättävän suuri. Enemmän kuin puolet jäsenistöstä ansaitsi elantonsa rautateillä. Toiminta käynnistyi – ehkä ulkoisista syistä ripeästi. Vuosi 1905 oli myös suurlakkovuosi. Suurlakko herätti huomioita ja tunteita Kouvolassa. Siinä tehtiin ylilyöntejä. Venäjän lipun leikkaaminen puukolla halki aseman salossa oli ainakin nykysilmin katsottuna sellainen.

Kouvolan seudun asujarakenteen monipuolistuessa myös yhdistyksen jäsenistö muuttui muiden työväenyhdistysten kaltaiseksi. Jäseniä oli kahdenlaisia: Niitä, joiden sydän oli mukana ja niitä joille työväenyhdistys oli uuden kokeilemista. Kokeilijat olivat mukana hyvinä aikoina. Vastuun vuosina toimintaa pyörittivät todelliset aatteen miehet ja naiset.

Kansalaissodan jälkeen yhdistyksen kaikki asiakirjat oli hävitetty ja perustajajäsenistä monet olivat kohdanneet matkansa pään kansalaissodan aikana, vankileirillä tai voittajien ampumapataljoonien edessä.

Ensimmäisen toimintavuoden toiminta monipuolista

Ensimmäisen toimintavuoden aikana jäsenmäärä kasvoi 154 henkilöön. Se oli sen aikaisesta Kouvolan asukasmäärästä 15 %. ( nyky- Kouvolan suhteutettuna 2000-3000 jäsentä)

Aatteellisuus, puhe- ja väittelytilaisuudet, yhteiset kokoukset olivat ensimmäisten toimintavuosien toimintaa. Tiedon tarve oli suuri. Jäsenille tarjottiin myös erilaisia kansanhuveja, teatteria, konsertteja, iltamia. Työväenyhdistyksen johtomiehet olivat talousmiehiä ja säästivät iloista tulleen rahan päivän päivän varalle. Pian Kouvolaan puuhattiin työväentaloa.

Yhdistyksen viisivuotisjuhlavuotena ostettiin tontti. Vuonna 1912 talo oli valmis. Työväentalo paransi yhdistyksen toimintaa kaikilta osin. Myös urheiluseuran perustaminkin tuli mahdolliseksi. Työväen vappujuhlat saivat pontta.

Lama iski työväenyhdistykseen – jälleenrakentaminen alkoi

Ensimmäisen maailmansodan aikana lama iski myös työväenyhdistykseen. Sota-aikaan vedoten toiminta kiellettiin. Työväentalosta tuli venäläisten sotilaiden majapaikka. Juuri ja juuri saatiin talo siivottua sotilaiden jäljiltä sodan päätyttyä, kun alkoivat puhaltaa kovat, todelliseen kansanmyrskyyn johtaneet tuulet. Silloin punnittiin aatteen ja poliittisen harrastuksen voimat. Monta miestä lähti vastuutaan pakoon. Ne jotka jäivät, saivat tuntea sisällissodan kauhut. Kouvola oli yksi kansalaissodan keskuspaikoista. Oli tullut valkoisen vallan riemujuhlakeskus.

Kansalaissodan jälkeen Kouvolan Työväenyhdistys oli menettänyt suuren osan vastuunkantajista, työväentalon, siihen asti pidetyt asiakirjat ja arkiston. Toiminta alkoi uudelleen tuhkan ja kuoleman keskeltä.

Yhdistystoiminnan jälleenrakentajat olivat rohkeita miehiä. He uskoivat aatteeseen. Ensimmäinen kokous oli tapaninpäivänä 1918.

Yhdistystoiminta vauhdittui seuraavan vuoden alussa. Työväentalo palautettiin syksyllä 1919. Vuonna 1920 yhdistyksen johtoon valittiin Edvard Sutela. Sutelan puheenjohtajakausi kesti kaikkiaan 20 vuotta.

Voimakas raittiusaste heräsi työväestön keskuudessa. Kouvolassakin juopuneille, vaikka olisivat käyttäytyneet asiallisesti, annettiin kokouksista lähtökäsky. Uudelleen juopuneena kokoukseen tulemisesta oli uhkana erottaminen

1920 –luvulla alkoi työväestön järjestötoimintaa vastaan hiljainen ajojahti. Työväentalon ikkunoita kivitettiin öisin. Punaisten hautausmaasta oli tehty karjanlaidun. Hyviäkin asioita oli. Nuoret kiinnostuivat työväenliikkeen toiminnasta.

Urheilu ja nuorisotyö vauhditti toimintaa. Nuorten pitämiseksi yhdistystoiminnan piirissä alettiin järjestää tansseja työväentalolla, parannettiin näyttämötoimintaa ja kehitettiin uusia toimintamalleja.

1940-luvulla jouduttiin työväentalo myymään talousvaikeuksissa Kouvolan kaupungille. Se ei kuitenkaan lannistanut niitä miehiä ja naisia, jotka kantoivat yhdistystoiminnasta huolta. Sota kuitenkin särki kaikki yhdistystoiminnan suunnitelmat ja osin taas koko työväenyhdistyksen neljäksi vuodeksi.

Vuoden 1944 syksyllä alkoi toiminta elpyä. Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi. Vuoden 1945 alkaessa jäsenmäärä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

Oma lehti – pääsy valtuustoon

Kouvolan työväenyhdistyksen historiaan kuului 1940-luvulla jonkin aikaa ilmestynyt Kymen lehti. Oma lehtiyritys ei kuitenkaan lyönyt pitkän päälle leiville. Sosialidemokraattien eteneminen kunnallishallinnossa oli edelleen hidasta ja vaivalloista. Yhdistyksen 70-vuotishistoriikki toteaa asian lyhyesti: ”Kouvolan kunnalliselämässä ei ole helppoa olla sosialidemokraatti”. Nousuun päästiin vasta vuoden 1953 vaaleissa, jolloin valtuuston valittiin kuusi sosialidemokraattia. Sosialidemokraattien kannatus ei kuitenkaan kunnallisvaaleissa lisääntynyt sanottavasti vuosien 1955- 1975 aikana. Kouvolaiseen ajattelutapaan tuntui sopivan, että sosialidemokraatit saivat ääniä valtiollisissa vaaleissa enemmän kuin kunnallisvaaleissa. Kun kunnallisvaaleissa ei menestystä ollut, eivät valtuuston ja lautakuntiin valitut yhdistyksen jäsenet eivät päässeet vaikuttamaan tehokkaasti kunnallispolitiikassa.

Muutoksen vuosikymmen on mainittu 1960-luku. Muutoksia toivat kaksi puolueosastoa ja nuoriso-osasto. Niiden yhteiselimeksi perustettiin kunnallisjärjestö. 1960-luku vaikutti ratkaisevasti kaupungin sosialidemokraattien toimintaan. Jäsenmäärä kasvoi. Äänimäärä kunnallisvaaleissa kasvoi. Voimakas jäsenhankintakampanja tuotti tulosta. Jäsenmäärä kaksinkertaistui kahdeksassa vuodessa. Radikalismin vuosikymmenen toi toimintaan uusia muotoja. Yhdistyksen keskustelukerho vakiinnutettiin, Työväen Sivistysliiton toiminta käynnistyi ja Kouvolan demarit perustivat oman lehden Uusi-Kouvola. Lehti ei ilmestynyt säännöllisesti, vaan ” tarpeen tullen” ennen vaaleja ja muulloinkin, kun kaupunkilaisten tuli saada tietoa sosialidemokraattisten tavoitteista.

Historian merkittävä vuosikymmen 1970-luku alkoi räväkästi. Vuonna 1972 Kouvolassa vaikuttanut Tv-toimittajana tunnetuksi tullut Seppo Tikka valittiin eduskuntaan. Seppo Tikka sai eduskuntavaaleissa Kymen läänin suurimman äänimäärän, 12 931 ääntä. Hän vaikutti 1970-luvulla näkyvästi myös Kouvolan kunnallispolitiikassa. Tikan vaikutuksesta alkoi myös sosialidemokraattien toiminta muutenkin näkyä kunnallisessa päätöksenteossa.

Vuoden 1972 kunnallisvaaleissa valtuustoon meni 15 valtuutettua sosialidemokraattien listalta ja sosialidemokraatit olivat valtuuston suurin yksittäinen ryhmä. 1972 luvun jälkeen syntyi myös Kouvolan kolmannen puolueosaston perustaminen. Se syntyi yhdistyksen sisäisten ristiriitojen seurauksena ja toimi aktiivisesti lähes kaksi vuosikymmentä. Nyt se on jo sulautunut vanhaan emoyhdistykseen.

1980-luvulla kunnallisvaaleissa paikkoja tuli 14. Työväenyhdistys aktivoi jäseniään kuukausikokouksissa järjestämällä esitelmä – ja alustustilaisuuksia kokousten yhteyteen. Keskusteluaiheet olivat jokaiselle tärkeitä, pääasiassa kunnallispoliittisia kysymyksiä. Vuosikymmen oli suomalaisessa elämänmenossa korkeasuhdanteista. Kansalaisten elintaso nousi , rakentamisvauhti oli maksimissa, velkaa saatiin ja sitä otettiin. Syntyi hässäkkä, jonka kiihkeässä menossa työväenliike ja sen järjestöt eivät ehkä pysyneet kyllin valppaina. Vuosikymmenen loppupuolella, kun Suomi alkoi laantua, repi lama vuosikymmeniä rakennettua työväenliikettä kovalla kädellä. Kouvolan Ty:n ensimmäiset vuosikymmenten historia on erittäin sykähdyttävää. Se kertoo miehistä ja naisista, jotka astuivat ampumapataljoonan eteen aatteen puolesta. Se kertoo taistelusta, jossa voimakkaammat hävittivät heikompien aikaansaannokset.

Yhdistyksen varhaisvuosien historia perustuu kerättyyn muistitietoon, koska lähes kaikki asiakirjat poltettiin kansalaissodan aikana ja sen jälkeen, vuonna 1918. Enää eivät pala vastustajan sytyttämissä nuotioissa työväenyhdistyksen liput ja asiakirjat. Enää eivät lennä kivet ikkunoihin, eivätkä ” harhaluodit” yhdistyksen johtomiesten selkään. Silti ajat ovat kovia. Kouvolan työväenyhdistys on kokenut monenmoista. Ensi on taisteltu olemassaolon puolesta sitten kansalaissodassa, sitten lapuanliikettä ja suuren naapurimaan vihollisjoukkoja vastaan ja viimeiseksi kaupunkilaisten äänistä.

Kouvolan työväenyhdistys on joutunut kohtamaan vuosien varrella enemmän epäonnistumisia kuin voittoja. Jos 1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli aatteellisen heräämisen ja poliittisen toiminnan nousuaikaa.

Lähde: Otteita Kouvolan Työväenyhdistyksen julkaisusta 90-vuotta